Sosiaalipolitiikan ohjaus ja koordinointi EU:ssa

Sosiaalipolitiikan yhteisiä EU-tason tavoitteita on asetettu 2000-luvun alusta lähtien kolmella sosiaalipolitiikan osa-alueella: köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, eläkejärjestelmien uudistamiseksi ja terveydenhoito- ja hoivajärjestelmien uudistamiseksi. Yhteisten sosiaaliturvaa koskevien uudistamistavoitteiden toteutumista seurataan avoimen koordinaation menettelyyn (AKM) pohjautuvan yhteistyön puitteissa.

Eläke- ja terveydenhoito- ja hoivajärjestelmien uudistaminen on nähty tarpeelliseksi, koska EU:n väestön ikääntyminen kasvattaa näiden järjestelmien kustannuksia lähivuosikymmeninä ja uhkaisi ilman uudistuksia julkisten talouksien tasapainoa useissa jäsenmaissa. On myös nähty tärkeäksi uudistaa eläkejärjestelmiä niin, että työllisyysstrategian mukainen korkea työllisyysaste voidaan saavuttaa.

Komission ja jäsenmaiden välistä yhteistyötä on tehty ns. avoimen koordinaation menetelmällä. Siinä sovitaan yhteiset EU-tason tavoitteet sillä politiikan alalla, johon menetelmää sovelletaan. Yhdessä sovitaan myös indikaattoreista, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan. Tavoitteena on yhdenmukaistaa toimenpiteitä eri jäsenvaltioiden välillä. Sosiaalipolitiikan saralla AKM:ään perustuva yhteistyö on luonteeltaan vertaisoppimista, joka ei ole juridisesti sitovaa.

Jäsenmaan toteuttamista sosiaalipoliittisista toimenpiteistä raportoidaan komissiolle ja muille jäsenmaille (neuvostolle ja sosiaalisen suojelun komitealle) vuosittain strategisella sosiaalisella raportilla (Strategic Social Report, SSR). Se toimitetaan sosiaalisen suojelun komitealle huhtikuussa samaan aikaan kuin kansalliset EU2020-strategian mukaiset uudistusohjelmat (National Reform Programme, NRP) ja vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiset vakaus- ja lähentymisohjelmat. Strategisessa raportissa kerrotaan lyhyesti jäsenvaltioiden vuoden aikana toteuttamista toimenpiteistä sosiaali- ja terveyssektorilla.

Eläkejärjestelmien uudistamista koskevat EU-tason tavoitteet koskevat paitsi järjestelmien taloudellisen kestävyyden varmistamista ja varhaisen eläkkeellesiirtymisen vähentämistä, myös riittävien eläkkeiden turvaamista lakisääteisillä ja niitä täydentävillä eläkkeillä ja eläkejärjestelmien uudistamista niin, että ne vastaavat entistä paremmin nykyajan yhteiskuntien luomiin tarpeisiin.

Aiheesta muualla: