Lakisääteisen eläkkeen suhde palkkoihin

Miten vertaillaan?

Eläkkeitä voidaan verrata palkkoihin monin eri tavoin. Usein käytetään korvaussuhde- tai korvaustasokäsitteitä, joissa verrataan alkavaa eläkettä ennen eläkettä saatuihin ansiotuloihin. Eläkkeitä voidaan tarkastella myös vertaamalla keskimääräisiä eläkkeitä keskimääräisiin ansiotuloihin.

Eläkkeen suhde omaan viimeiseen palkkaan tai talouden keskipalkkaan muuttuu eläkkeellä ollessa. Tämä johtuu työeläkeindeksistä, jolla maksettavia työeläkkeitä tarkistetaan. Indeksi ottaa huomioon hintojen muutoksen lisäksi 20 prosenttia reaaliansioiden muutoksista, joten aikaa myöten maksettavan eläkkeen suhde samasta työstä maksettavaan palkkaan todennäköisesti laskee.

Korvaussuhteista käytetään kahta eri määritelmää. Bruttokorvaussuhteella tarkoitetaan alkavan eläkkeen määrää suhteessa viimeiseen ansaittuun palkkaan. Saatu suhdeluku on tällöin laskettu eläkkeestä ja palkasta, joista ei ole vähennetty veroja ja maksuja. Nettokorvaussuhteella tarkoitetaan puolestaan käteen jäävän eläkkeen suhdetta viimeiseen palkkaan, josta verot ja maksut on jo vähennetty.

Brutto- ja nettokorvaussuhteet ovat erisuuruiset johtuen verojärjestelmän progressiosta sekä eläkkeiden ja palkkojen erilaisista verovähennyksistä ja sosiaalivakuutusmaksuista. Nettokorvaussuhde muodostuukin lähes aina korkeammaksi kuin bruttokorvaussuhde.

Eläkkeellä ei ole kattoa

Suomessa ei ole koskaan ollut eläkkeen perusteena olevan palkan tai eläkkeen määrän kattoa. Vuoden 2005 uudistuksen jälkeen ei ole myöskään eläkkeen korvaustason kattoa kuten aikaisemmin.

Ennen vuotta 2005 voimassa olleiden eläkkeen määräytymissääntöjen mukaan yksityisen sektorin työeläkkeet rajoitettiin maksimissaan 60 prosenttiin (julkisella puolella 66 prosenttiin) työuran korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta ansiosta. 60 prosentin karttumaa pidettiin samalla eläkejärjestelmän tavoitetasona ja se oli mahdollista saavuttaa hieman alle 40 vuoden työuralla.

Jokainen ansaittu euro kartuttaa siten eläkettä määrällä, joka riippuu vakuutetun iästä. Eläkkeen määrää ja sen korvaustasoa on mahdollista nostaa huomattavastikin jatkamalla työskentelyä ohi alimman eläkeiän. Jos eläkkeen ottamista lykätään yli alimman vanhuuseläkeiän, eläkkeeseen lasketaan 0,4 prosentin lykkäyskorotus jokaiselta lykätyltä kuukaudelta.

Korvaussuhteet tutkimusaineistojen valossa

Korvaussuhteita voidaan tarkastella teoreettisten uraesimerkkien kautta tai empiirisesti tutkimusaineistojen pohjalta. Tutkimusaineistoista lasketut korvaussuhteet kuvaavat parhaiten eläkkeiden tutkimusajankohdanaikaista tilannetta ja ne antavat tietoa toteutuneista eläketasoista monien erilaisten työurien todellisuudessa.

Tutkimusaineistoihin perustuvia korvaussuhdelaskelmia tekivät Suomessa viimeksi Eläketurvakeskus ja Palkansaajien tutkimuslaitos vuonna 2010. Yhteistutkimuksen Työstä eläkkeelle – tulokehitys ja korvaussuhteet aineistona oli Tilastokeskuksen väestöaineistosta muodostettu noin 500 000 henkilön paneeliaineisto vuosilta 1995–2004 ja kohteena olivat vuosina 1999–2003 työstä eläkkeelle siirtyneet henkilöt.

Tulosten mukaan 2000-luvun alkupuolella työstä eläkkeelle siirtyneiden omaeläkesuhde oli noin 60 prosenttia palkansaajan muutaman vuoden takaisesta ansiotulosta. Edellä mainitussa tutkimuksessa tulot lasketaan kolmen vuoden keskiarvona. Tulonsiirrot huomioidaan osaksi eläkettä edeltävää tuloa eikä pääomatuloja lasketa mukaan.

Oikopolut:

Kansainvälisiä teoreettisen korvaussuhteen vertailuja

Eläkkeen korvaustasolaskelmat perustuvat yleensä teoreettisiin laskelmiin, joissa oletetaan usein katkeamaton työura ja keskipalkan mukainen työura. Laskelmilla pyritään kuvaamaan kuinka anteliaita maiden eläkejärjestelmät ovat tietyillä laskentaoletuksilla.

EU ja OECD tekevät säännöllisin väliajoin vertailevia tutkimuksia korvausasteiden tasoista eri maiden kesken. Myös yhteispohjoismaisen sosiaalitilastokomitean NOSOSKOn toimesta on tehty laskelmia. Laskelmat on tehty hieman erilaisilla oletuksilla, joten niiden antamat korvaustasot eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

OECD:n säännöllisin väliajoin julkaisemassa Pensions at a Glance -raportissa keskituloisen palkansaajan työeläkkeiden bruttokorvaustaso asettuu viimeisimmässä (2015) julkaisussa Suomen kohdalla vajaaseen 56 prosenttiin. OECD:n keskiarvo työeläkejärjestelmän osalta oli vajaat 53 prosenttia. OECD:n laskelmissa työnteko aloitetaan 20-vuotiaana ja työskennellään keskeytyksettä kansalliseen eläkeikään saakka, Suomessa 65-vuotiaaksi.

Euroopan unionin SPC-ISG-indikaattorityöryhmän (sosiaalisen suojelun komitean indikaattorialaryhmän (ISG)) laskelmissa tarkastellaan eläkkeiden korvaussuhteiden muutosta viimeksi vuosien 2013 ja 2053 välillä. Suomessa korvaussuhteiden ennustetaan laskevan 62:stä 51 prosenttiin. EU:n laskelmissa on oletettu 40 vuoden työura ja että eläkkeelle jäädään 65 vuoden iässä.

NOSOSKO:n laskelmissa eläkkeiden korvaussuhteet asettuvat 65 prosenttiin vuonna 1942 syntyneelle ja 56 prosenttiin bruttopalkasta vuonna 1962 syntyneelle esimerkkihenkilölle.

Korvaussuhteiden valossa Suomen eläkejärjestelmä sijoittuu useimmissa tarkasteluissa joukon keskivaiheille. Järjestelmän antamat korvaussuhteet ovat laskemaan päin, kuten myös monissa muissa vertailluissa maissa.

Jos haluat tietää tarkemmin vertailuista, katso Kansainvälinen seuranta ja vertailu -osio. Myös Eläketurvakeskuksen julkaisuissa käsitellään eläkkeen suhdetta palkkoihin.

Oikopolut:

Aiheesta muualla:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: JUHA KNUUTI