Työeläkevakuuttamista koskeva sääntely

Työeläkevakuuttamista säätelevät lait ja asetukset. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on vakuutuslaitoksia ja vakuutustoimintaa koskevan lainsäädännön valmistelu ja asetusten ja päätösten antaminen.

Työeläkevakuuttamista koskevat seuraavat lait:

Finanssivalvonta antaa eläkelaitoksille tarkempia määräyksiä ja ohjeita, jotka koskevat muun muassa kirjanpitoa ja tilinpäätöstä, vastuuvelan laskemista sekä vakavaraisuusvaatimuksia.

Aiheesta muualla

Kilpailulainsäädäntö ja yhteistyövelvoitteet

Työeläkelaitoksiin sovelletaan lähtökohtaisesti myös kilpailulainsäädäntöä, koska ne harjoittavat kilpailulainsäädännössä tarkoitettua taloudellista toimintaa. Työeläkelaitosten asema on kilpailulainsäädäntöä sovellettaessa kuitenkin poikkeuksellinen, koska ne toimeenpanevat pakollista lakisääteistä eläketurvaa, joka perustuu yhteisvastuun periaatteelle.

Työeläkelaitoksiin sovellettavaa kilpailulainsäädäntöä ovat ensisijaisesti EU:n perustamissopimuksen säännökset ja toissijaisesti kansallinen kilpailunrajoituslaki. Kilpailunrajoituslaki on pyritty yhdenmukaistamaan EU-oikeuden kanssa.

Työntekijän eläkelaissa eläkelaitokset velvoitetaan yhteistyöhön vakuutusehtojen ja laskuperusteiden valmistelussa sekä tilastotietojen kokoamisessa ja muissa työeläkelakien toimeenpanoon ja kehittämiseen liittyvissä asioissa.

Aiheesta muualla:

Työeläkelaitosten varainhoitoa koskevat määräykset

Työeläkelaitoksen varat tulee sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti sekä ottaen huomioon varojen rahaksi muutettavuus. Varojen tuottavaan sijoittamiseen liittyy riskejä. Riskien puskurointia varten työeläkeyhtiöillä, -säätiöillä, -kassoilla ja Merimieseläkekassalla on vakavaraisuuspääoma, jolla tarkoitetaan varojen ja velkojen erotusta. Vakavaraisuuspääoman turvin sijoituksia voidaan kohdentaa korkeamman tuotto-odotuksen, mutta suuremman riskin sijoitusinstrumentteihin.

Työeläkelaitosten vakavaraisuuspääoman määrästä säännellään laissa. Työeläkelaitoksella tulee olla vakavaraisuuspääomaa vähintään laissa määritellyn vakavaraisuusrajan verran, jotta se voi toimia normaalisti. Työeläkelaitos laskee oman vakavaraisuusrajansa. Vakavaraisuusraja on mitoitettu siten, että vakavaraisuuspääomaa on suurella todennäköisyydellä vielä jäljellä vuoden kuluttua ottaen huomioon vakuutusliikkeen riskit sekä sijoittamiseen liittyvät riskit. Äärimmäisiä tilanteita varten vakavaraisuuspääomalle on laissa määritelty vähimmäispääomavaatimus, joka on yksi kolmasosa vakavaraisuusrajasta. Vakavaraisuuspääoman enimmäismäärä on vakavaraisuusrajan kolminkertainen määrä, kuitenkin vähintään 40 prosenttia vastuuvelasta.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella, Kevalla ja Valtion Eläkerahastolla ei ole vastaavia vakavaraisuussäännöksiä. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen sijoittamista säännellään kuitenkin sijoitusten hajauttamista koskevilla säädöksillä.

Työeläkeyhtiöiden, -säätiöiden ja -kassojen sekä erityiseläkelaitosten on myös laadittava toimintaansa varten riski- ja vakavaraisuusarvio sekä suunnitelma eläkevarojen sijoittamisesta. Näistä säädetään työeläkevakuuttamista koskevissa laeissa (mm. työeläkevakuutusyhtiölaissa). Fiva antaa lisäksi tarkemmat määräykset sijoitussuunnitelmien sisällöistä.

Lain säännöksillä sekä Fivan antamilla määräyksillä ja ohjeilla pyritään varmistamaan eläkevakuutuslaitosten kyky selviytyä vakuutussitoumustensa täyttämisestä. Konkurssitapauksessa eläkelaitokset (työeläkeyhtiöt, eläkekassat ja -säätiöt sekä Merimieseläkekassa) vastaavat yhteisesti lakisääteisten työeläkkeiden maksamisesta.

Aiheesta muualla: