Työntekijäin työeläkemaksu, lainmuutokset 1993 ja 1994

Lainmuutos 1993

Vuoden 1993 alusta lukien toteutettiin merkittävä periaatteellinen muutos, kun palkansaajat alkoivat osallistua työeläketurvan rahoittamiseen työntekijän työeläkemaksulla. Lainmuutos perustui työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 29.11.1991 allekirjoittamaan yksityistä sektoria koskeneeseen tulopoliittiseen sopimukseen vuosille 1992–1993.

Vuotta 1993 koskeneet lait olivat yksivuotisia, joilla kolmen prosentin suuruinen työntekijän työeläkemaksu ulotettiin kaikkiin palkansaajien eläkelakeihin lukuun ottamatta MEL-eläkelakia. Hallituksen esityksessä työntekijäin työeläkemaksun käyttöönottoa perusteltiin eläketurvan rahoitusongelmilla, joita pitkällä aikavälillä aiheutuu väestön ikärakenteen epäsuotuisasta kehityksestä ja lyhyellä aikavälillä tuolloin meneillään olleesta 1990-luvun alkupuolen talouslamasta. Työntekijän työeläkemaksun katsottiin myös vahvistavan luottamusta eläketurvaan. (HE 230/1991)

Lainmuutos 1994

Vuoden 1994 alusta voimaan tulleissa laeissa työntekijäin eläkemaksusta tuli pysyvä osa työeläkkeiden rahoitusjärjestelmää. Lain mukaan työntekijäin työeläkemaksu määräytyy TEL:n kokonaismaksun kasvun perusteella siten, että puolet kasvusta lisätään vuosittain työntekijän työeläkemaksuun. TEL:n ohella samaa työntekijäin työeläkemaksua sovelletaan kaikissa palkansaajien eläkejärjestelmissä MEL-eläkejärjestelmää lukuun ottamatta, jossa on ollut oma työntekijämaksu jo järjestelmän alusta saakka.

Samassa yhteydessä säädettiin lait, joiden mukaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä työansioista vähennetään työntekijäin työeläkemaksua vastaava osuus. Lakimuutos perustui työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 25.11.1992 solmimaan tulopoliittisen sopimuksen 1992–1993 tarkistukseen, jossa osapuolet esittävät, että ”työntekijän työeläkemaksulla ei ole tarkoitus muuttaa työaikaisen palkan antaman toimeentulon ja eläkkeen antaman toimeentulon keskinäistä suhdetta”.

Säännös sai voimaan tultuaan paljon kritiikkiä omalaatuisesta vakuutusperiaatteesta, joka johtaa siihen, että ”mitä enemmän maksat, sitä vähemmän saat”. Kuitenkin työntekijäin työeläkemaksu pienentää palkansaajan käytettävissä olevia tuloja. Jos vastaavaa vähennystä ei tehtäisi eläkkeen perusteena oleviin ansioihin, johtaisi se suhteellisen eläketason nousuun. Lisäksi maksujen kohtaantoon perehtyneet ekonomistit katsoivat, että työntekijän työeläkemaksu siirtyisi ajanoloon palkankorotusten kautta ikään kuin työnantajien maksettavaksi.

Säännöksen voimaantulo kytkettiin toteutuvaan reaaliansiotason muutokseen. Voimaantulosäännöksen vuoksi ensimmäisen kerran työeläkemaksun osuus vähennettiin työansioista vuonna 1996 ja silloinkin vielä vajaamääräisenä (vähennys oli 3,43 %, kun maksu oli 4,3 %). (HE 26/1993)