Julkisen puolen eläkelakien yhdenmukaistaminen yksityisen sektorin kanssa

Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki (KVTEL) sekä Kunnallisen eläkelaitoksen Eläkesääntö (KES) tulivat voimaan vuonna 1964 ja Valtion eläkelaki (VEL) vuonna 1967. Julkisaloilla oli kuitenkin jo ennen yksityisen sektorin TEL- ja LEL-eläkelakien voimaantuloa (1962) eläketurva järjestetty varsin kattavasti. Valtion palveluksessa olevien virkamiesten ja eri alojen henkilöryhmien osalta eläketurvasta oli säädetty erillislaein, joista vanhimmat olivat peräisin 1920-luvulta. Kuntien palveluksessa olevien eläketurva oli puolestaan järjestetty lukuisin eläkesäännöin, joita ennen KVTEL:n voimaantuloa oli kaikkiaan 1200–1300 kappaletta.

Osin näiden historiallisisten syiden vuoksi eläke-edut ovat olleet julkisella sektorilla tuntuvasti paremmat kuin yksityisellä sektorilla, vaikka otettaisiin huomioon vuoden 1975 tasokorotuskin, puhumattakaan vuonna 1962 voimaan tulleen TEL-järjestelmän eläke-eduista.

Eläkeikä julkisilla aloilla on yleisesti ollut 63 vuotta ja useilla ammattialoilla selvästi tätä matalampikin. Eläkettä on karttunut jatkuvissa palvelussuhteissa 2,2 prosenttia vuodessa, ja tavoitetaso on ollut 66 prosenttia palkasta, johon oli päästävissä 30 vuoden palvelusajalla. Ennen eläketapahtumaa päättyneistäkin palvelussuhteista eläkettä karttui 2,0 prosenttia vuodessa.

Merkittävä ero TEL-järjestelmään oli myös se, että julkisen palvelun päättyessä eläketapahtumaan, eläke määrättiin viimeisen peruseläkkeeseen oikeuttavan palvelussuhteen eläkepalkan perusteella, vaikka julkinen palvelus olisi koostunut useista erillisiksi katsottavista palvelussuhteista.

VEL-uudistus 1987 (HE 213/1985) ja KES-uudistus 1989

Julkisen puolen eläkelakien ja sääntöjen yhdenmukaistamisen yksityisen sektorin kanssa voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun loppupuolella, kun VEL:ssä (vuonna 1987) ja KES:ssä (vuonna 1989) siirryttiin TEL:iä vastaavaan ns. vapaakirjatekniikkaan, jossa eläke määrätään kustakin palvelussuhteesta erikseen. Muutoksen ensisijainen perustelu oli se, että vapaakirjatekniikalla eläke vastaa täsmällisemmin työuran palkkatasoa ja -kehitystä kuin tätä ennen käytössä olleella ns. loppupalkkatekniikalla määrätty eläke.

1990-luvulla julkisen sektorin eläkelakien ja sääntöjen yhdenmukaistaminen yksityisen sektorin eläkelakien kanssa jatkui, kun eläkeikä ja karttumisprosentit säädettiin TEL:iä vastaaviksi. Yhdenmukaistamisen syynä oli huoli eläkemenojen rahoituksesta tulevaisuudessa. Toisaalta julkisen sektorin muita työmarkkinoita paremmille eläke-etuuksillekaan ei katsottu enää olevan perusteita.

VEL-uudistukset 1993 (HE 110/1992) ja 1994 (HE 96/1993)

Vuoden 1993 alusta voimaan tulleen lain mukaan vuoden 1992 jälkeen alkavissa valtion eläkelain piiriin kuuluvissa palvelussuhteissa eläkeikä on 65 vuotta, eläkkeen tavoitetaso 60 prosenttia ja eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa. Muutos koski valtion virka- tai työsuhteessa olevien lisäksi muun muassa peruskoulun, lukion ja eräiden valtionapua saavien laitosten henkilöstöä sekä eräitä muita valtion eläkejärjestelmän piiriin kuuluvia henkilöryhmiä.

Lainmuutos olisi tarkoittanut, että valtion eläketurva olisi hitaasti noin 40 vuoden kuluessa muuttunut TEL-järjestelmän tasoiseksi, koska muutos oli rajattu koskemaan vuoden 1992 jälkeen alkavia palvelussuhteita. Vuoden 1994 alusta voimaan tulleella lailla muutokset ulotettiin koskemaan myös palveluksessa olevia vuoden 1939 jälkeen syntyneitä henkilöitä.

Laissa eläkkeen enimmäismäärä porrastettiin 1940–1959 syntyneiden osalta eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan pituuden mukaan. Muutoksen tavoitteena oli nopeuttaa pääsyä TEL-järjestelmän etuuksien tasolle.

KVTEL-uudistukset 1993 (HE 242/1992, HE 36/1994) ja 1995

Vuoden 1993 alusta KVTEL:iä muutettiin siten, että vuoden 1992 jälkeen kunnalliseen palvelukseen tulevat viranhaltijat ja työntekijät kuuluvat vain peruseläketurvan piiriin. Samasta ajankohdasta tuli voimaan KES:n muutos, jonka mukaan peruseläketurvassa eläkkeen karttumisprosentti 1,5 eli peruseläketurva vastasi näin yksityisen sektorin eläketurvaa.

Myöhemmin (HE 36/1994) vuoden 1993 alusta tulleet muutokset rajattiin koskemaan vuoden 1939 jälkeen syntyneitä viranhaltijoita ja työntekijöitä. Rajausta sovellettiin vuoden 1992 jälkeen sattuneisiin eläketapahtumiin.

Vuonna 1995 KES:iin tehdyillä muutoksilla vuoden 1993 muutokset ulotettiin viranhaltijoihin, jotka olivat olleet kunnallisessa palvelussuhteessa ennen vuotta 1993. Ennen vuotta 1960 syntyneillä eläkeikä oli 63–65 vuotta ja yhteensovitusraja 60–66 prosenttia ennen ja jälkeen vuoden 1995 palvellun ajan pituuden mukaan.