Koulutus tuo lisää vuosia työuran loppupäähän
Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisempää on pysyä työssä
vanhuuseläkeikään asti. Perjantaina 4.6.2010 tarkastettavan väitöskirjan
mukaan varmimmin vanhuuseläkeikään asti työskentelevät ylemmän korkea-asteen
koulutuksen saaneet. Tutkija Noora Järnefeltin mukaan
tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, että nuoret ja paremmin koulutetut
ikäluokat jatkavat työssä pidempään ja pidentävät siten työuria tulevaisuudessa.
Koulutustasojen välillä on selviä eroja myös työuran ennenaikaisessa
päättymisessä. Mitä matalampi koulutustaso, sitä suurempi on riski varhaiseen
työuran päättymiseen. Etenkin työuran ennenaikainen päättyminen työttömyyden
vuoksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle on selvästi yleisempää perusasteen
koulutuksen kuin korkea-asteen koulutuksen saaneilla. Sen sijaan korkea koulutus
lisäsi varhennetun vanhuuseläkkeen käyttöä.
Ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen
oli mahdollista jo 60 vuoden iässä - julkisella sektorilla jopa 58 vuoden
iässä. Tätä mahdollisuutta hyödynsivät tutkimuksen mukaan erityisesti
korkea-asteen koulutuksen saaneet miehet.
- Eläkeuudistusta voidaan pitää siltä osin sosiaalisesti kestävänä, että
varhennetun vanhuuseläkkeen ehtojen heikennykset kohdistuivat etupäässä
korkeasti koulutettuihin, joilla on yleisesti ottaen paremmat edellytykset pysyä
pitkään työelämässä, Järnefelt arvioi. Sen sijaan niin sanottuun
työttömyysturvaputkeen kohdistuvat muutokset kirpaisevat erityisesti vähemmän
koulutettuja.
Korkeasti koulutettujen työ suotuisa pitkään työelämässä
pysymiselle
Työhön ja työmarkkinoihin liittyvät tekijät selittävät suurelta osin miksi
korkea-asteen koulutuksen saaneet pysyvät työelämässä pitempään kuin pelkän
perusasteen koulutuksen varassa olevat. Muun muassa työtehtävä,
työnantajasektori ja asema ammattirakenteen muutoksessa olivat korkeasti
koulutetuilla edullisimmat pitkään työssä pysymisen kannalta.
- Työtehtävien ja henkilöstökäytäntöjen kehittämisellä voidaan pidentää
työuria ja tukea myös vähemmän koulutettujen pysymistä pidempään
työelämässä, Järnefelt painottaa.
Ylemmille toimihenkilöille tyypilliset tutkimus-, suunnittelu- ja
opetustehtävät olivat suotuisimmat pitkään työssä jatkamiselle. Sitä vastoin
johtotason tehtävissä työssä pitkään jatkaminen ei ollut tutkimuksessa sen
yleisempää kuin esimerkiksi tuotantotyöntekijöillä.
Työnantajalla ja ammattirakenteen muutoksella on merkittävä vaikutus
mahdollisuuksiin pysyä pitkään työssä. Valtiolla ja kunnissa työskentelevät
pysyivät työssä vanhuuseläkkeelle asti todennäköisemmin kuin yksityisen sektorin
palkansaajat.
- Osittain tätä selittää julkisen sektorin vanhat, alemmat eläkeiät,
jotka on helpompi saavuttaa ja osittain julkisen sektorin alempi
työttömyysriski, Järnefelt arvioi.
Tutkimus osoittaa myös, että kasvavissa ammateissa työskentely ei pidennä
perusasteen koulutuksen saaneiden työuraa samassa määrin kuin paremmin
koulutetuilla. Toisaalta supistuvissa ammateissa edes korkea koulutus ei ehkäise
ennenaikaista työelämästä pois joutumista.
Tutkimus perustuu laajaan rekisteriaineistoon, jolla seurattiin
50-64-vuotiaiden palkansaajien työssä pysymistä ja työstä poistumista vuosina
1997-2000. Tutkimusta ovat rahoittaneet työn ja hyvinvoinnin tutkijakoulu,
Työsuojelurahasto ja Kansaneläkelaitos.
Eläketurvakeskus julkaisee Tutkimuksia-sarjassaan VTM Noora Järnefeltin
väitöskirjan " Education and Longer Working Lives: A
longitudinal study on education differences in the late exit from working life
of older employees in Finland" (pdf). Tutkimus tarkastetaan Jyväskylän
yliopistossa perjantaina 4.6.2010 klo 12.